Joo. On taas tovi vierähtänyt viime kirjoituskerrasta,silloin oli aika angstinen olo. Koulu tosiaan alkoi tossa puoltoista kuukautta sitten,eikä oo koskaan ennen ollu mukavampaa. Viihdyn koulussa nykyään. Tosin on nyt hieman epäselvää,ehdinkö valmistumaan syksyksi vai jatkanko vielä kevääseen. PASKAA kun on vaan ne matikan kurssit,joista koko saatanan valmistuminen on kiinni,vitun iltalukio joka päätti nostaa hintoja. Ei järkee,ei todellakaan.

Koulun myötä vähensin myös reilusti alkoholinkäyttöä,mistä oon ehkä eniten y.l.p.e.e. Viikonloppuisin se sit tulee kyl takas,mut mieluummin sitä kuitenki vetää ne lärvit viikonloppuna kuin arkena. Kauhulla muistelen sitäkin yhtä viikkoa kun oltiin joka toinen päivä kännissä ja sit taas krapulassa. Ja sitä yhtä kevättä kun katkasu oli lähellä,ei ollu kivaa. Onneks nuorten psykiatrinen pelasti,tai no niin. Päähän mulla on ihan yhtä sekaisin ku aina. Ahdistus on kasvanut taas ja Kauhajoen tapahtumat nosti sen ihan uudelle tasolle. Ällöttää myös oma vartalo ihan kuusnolla,vois joskus edes yrittää tehdä jotain itelleen. Pitäis vaan päästä tästä laiskuudesta eroon,ei tästä muuten tuu mitään.

Mutta,kaikesta siitä huolimatta että ahdistaa nousta sängystä aamuisin ja peiliin katsominen oksettaa,niin oon onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Muutama ihminen on tehnyt pysyviä muutoksia mun elämään ja oon iloinen siitä. Kaiken tän keskellä on ihanaa tietää,että on olemassa joku,joka oikeasti ymmärtää ja haluaa kuunnella ja auttaa.

Helvetin hyvin menee! Meniski. Olo on helvetillinen,tai ehkä vain luulen niin. No oli eilen,pikkuasiatki pisti itkuttaan ja morkkis oli kaamea. Lähin sit kaverille chillaa,ja joka koloa mun kehossa särki edellisillan ryyppäämisen takia ja pohdin,että helpompaa olisi,jos pois kuolisi. =) Positiivinen ajattelu kunniaan.

Tänään on kiva ja kevyt olo,kiitos erään tytön. Sydänviestejä ja awwittelua,on vääryys että asutaan eri kaupungeissa. Ahihihi.

MIKSEI MEIDÄN KOKO KÄMPÄSTÄ LÖYDY TULITIKKUJA TAI SYTKÄRIÄ kysynpä vain! Vittu omat ku on kadonneet omille teilleen,perkele.

Päivät menee liian nopeasti ohi,kun on kesä. Vaikka ei mullakaan ole ees mitään tekemistä,ei työtä,ei koulua,ei mitään - ainakaan tällä hetkellä. En mä usko,että mun pää edes kestäis töitä nyt. Nii vaikeita ja ailahtelevaisia ovat nääkin viimeiset kolme viikkoa olleet etten tiedä oikein mitä tehdä ja mitä ajatella. Siispä jätän kaiken tekemisen ja ajattelemisen muille,ja vajoan suunnilleen ameeban tasolle. Voisin jopa sanoa odottavani koulun alkua,vaikka se kauhistuttaakin mua. Neljäs vuosi lukiossa,voi apua. Paras ystäväkin on nyt pois sieltä,itse kun en valmistunut keväällä (mikä aiheuttaa alemmuuskompleksin,jollaista en ennen ole kokenut edes,how nice). Joo. Jouluna sit pitäis ite saada se halvatun lakki. Ja mitä sit? Valokuvaus kiinnostaa,mut elätänkö mä sillä itseni? Jaa-a,sitä ei kukaan tiedä. Pitäs vaan jaksaa yrittää. Joo-o.

Viime yönä päätin et alkoholi saa jäädä toistaseks. on menny liian lujaa nyt,niin ei voi vähään aikaan. Kunpa pystyisin olemaan ilman... Mä en tiedä mitä pitäis senkin suhteen tehdä,mennä johonki AA:n vai mitä. Itsekuria tarvisin niin paljon et sitä ei voi edes kuvailla. Laihduttaakin pitäis. Vaikeeta olla nainen.