Joo. On taas tovi vierähtänyt viime kirjoituskerrasta,silloin oli aika angstinen olo. Koulu tosiaan alkoi tossa puoltoista kuukautta sitten,eikä oo koskaan ennen ollu mukavampaa. Viihdyn koulussa nykyään. Tosin on nyt hieman epäselvää,ehdinkö valmistumaan syksyksi vai jatkanko vielä kevääseen. PASKAA kun on vaan ne matikan kurssit,joista koko saatanan valmistuminen on kiinni,vitun iltalukio joka päätti nostaa hintoja. Ei järkee,ei todellakaan.

Koulun myötä vähensin myös reilusti alkoholinkäyttöä,mistä oon ehkä eniten y.l.p.e.e. Viikonloppuisin se sit tulee kyl takas,mut mieluummin sitä kuitenki vetää ne lärvit viikonloppuna kuin arkena. Kauhulla muistelen sitäkin yhtä viikkoa kun oltiin joka toinen päivä kännissä ja sit taas krapulassa. Ja sitä yhtä kevättä kun katkasu oli lähellä,ei ollu kivaa. Onneks nuorten psykiatrinen pelasti,tai no niin. Päähän mulla on ihan yhtä sekaisin ku aina. Ahdistus on kasvanut taas ja Kauhajoen tapahtumat nosti sen ihan uudelle tasolle. Ällöttää myös oma vartalo ihan kuusnolla,vois joskus edes yrittää tehdä jotain itelleen. Pitäis vaan päästä tästä laiskuudesta eroon,ei tästä muuten tuu mitään.

Mutta,kaikesta siitä huolimatta että ahdistaa nousta sängystä aamuisin ja peiliin katsominen oksettaa,niin oon onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Muutama ihminen on tehnyt pysyviä muutoksia mun elämään ja oon iloinen siitä. Kaiken tän keskellä on ihanaa tietää,että on olemassa joku,joka oikeasti ymmärtää ja haluaa kuunnella ja auttaa.